Myrskyn silmässä

Elämä sinun kanssasi oli jatkuvasti myrskyä. Opein olemaan sanomatta sanaakaan, opin olemaan näkymätön ja hajuton. En edes muistanut kun kuristit minua ja painoit auton oven väliin. Ja siksi että sait päähäsi minun pettäneen sinua.

Sait minut kyllä sellaiseen raivoon että aloin toivomaan sinun kuolemaa. Näin silmissäni miten sinulle tapahtuisi jotain ja häviäisit elämästäni. En jaksanut irrottautua susta, teit elämästäni helvetin. En jaksanut yrittää edes. Tiesin miten vainoaisit minua. Olin todella yrittänyt irrottautua. En vaan onnistunut. Luovutin ja uskoin sinun valheitasi ja manipulaatiota. Annoin sinun hallita itseäni ja uskoin sinuun. Monta vuotta minä uhrasin sinulle elämästäni, olin sinun sätkynukke.

Joit kaiken vapaa-aikasi ja sekin oli minun vikani. Halitsit minua ihan elämän jokaisessa tilanteessa. Tiesit että haluan maksaa kaiken ajallaan. Jätit ne minun vastuulle. Tiesit että maksan ne ja silloin minulle ei jää rahaa mihinkään. Ei vaatteisiin, ei ruokaan, ei yhtään mihinkään. Sinä kyllä tuhlasit rahaa. Ostit itsellesi mitä huvittaa, minusta ja lapsista et välittänyt. Käskit syödä sohvaa, kun pyysin rahaa ruokaan. Voi luoja miten minä inhosin sinua. Halusin sinun vaan kuolevan.

Minä en ole päästänyt vieläkään irti. Edelleen sinun ajatteleminen saa minut voimaan pahoin, en ole osannut antaa anteeksi. Mutta tämän kirjoittaminen saa minut antamaan sinulle anteeksi että tuhosit minut ja alistit minua vuosia. Miksi annan sinun edelleen vaikuttaa itseeni. Sitä minä en ymmärrä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *