Muistot sattuu vieläkin

Elämä kanssasi oli suunnatoman raskasta. Nostit itsesi kaikkien yläpuolelle. Olit kuningas, olit valtias, olit hallitsija ja olit se voima joka imi kaikkien voimat. Pidit kaikki pauloissasi, sinun perheesi uskoi aina sinua. Minä olin se huono äiti ja huono puoliso. Vaikka oikeasti se olit sinä joka oli huono isä ja huono puoliso. Tai ethän sinä ollut puoliso, olit hallitsija. Minä ja lapset elettiin sinun ehdoilla. Kun halusit nukkua, meidän piti olla hiljaa, halusit nukkua sohvalla, joten emme saaneet katsoa TV.tä. Emme saaneet pitää mitään ääntä, mutta meidän piti olla kotona. Halusit vahtia minua. Minun piti olla kotona, vaikka sinä et ollut. Minun piti myös olla aina puhelimen äärellä, vastata aina kun soitit, piti tehdä kuten käskit.

Minä tein lumityöt kolan kanssa koska se oli sinusta minulle hyvää liikuntaa. Meillä oli kuitenkin traktori. Minä vaihdatin renkaat autoihin. Minun autossa oli nastarenkaat. Sinä veit sen ja jätit minut lasten kanssa kotiin auton kanssa jossa oli kesärenkaat. Siellä minä itkien vaihdoin renkaita lumimyrskyssä myöhästyen töistä.

Sinähän et välittänyt kuin itsestäsi. Sinulla oli miesluola jossa vietit kaiken aikasi juoden. Se oli sinun lepopaikkasi. Olihan sinulla raskasta. Minä yksin hoidin kaikki ja silti väitit minun olevan laiska. Olinhan sitä myös perheesi silmissä. Minä lakkasin välittämästä jossain vaiheessa, tukahdutin tunteeni ja annoin elämäni valua hukkaan. Hukkasin hyvät vuoteni sinuun. Ei olisi kannattanut. Olisin senkin ajan voinut elää onnellista elämää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *